Olin istunut ulkona tuntikausia miettien Benjaminia. Miksi järjestön tyypit väittivät hänen olevan heidän touhuissaan mukana? En käsittänyt lainkaan. Hänhän rakasti minua. Vai entä jos ei rakastanut? Toisaalta silloin siinä, että hän pelasti minut Andyn kanssa, ei ollut mitään järkeä. Minun oli pakko, aivan pakko kysyä häneltä mistä tässä oli kyse. Nousin äärimmäisen hitaasti ylös ja lähdin kohti mökin portaita.
Maa oli taas jäätynyt routaiseksi ja liukkaaksi. Mitä ihmettä minä hänelle sanoisin? Miten sellaista asiaa kysytään? Mielessäni alkoi vaeltaa toinen toistaan typerämpiä syytöksiä. Koitin saada ajatukseni hallintaan. Halusin niin kovasti, että hän kiistäisi olevansa mukana yhtään missään. Että hän olisi aivan tavallinen ihminen jonka tapasin sattumalta. Mutta miten ihmeessä hän silloin tietäisi, mikä minä olen? Kyyneleet alkoivat kivuta ulos silmänurkistani, mutta pyyhkäisin ne ärtyneesti pois.
Kuulostelin hetken, vaikka tiesin hänen olevan ylhäällä yksin. Iso osa minusta ei halunnut tietää, mitä Benjamin vastaisi. Enhän minä edes tiennyt miten suhtautuisin jos saisin tietää hänen olevan yksi heistä. Yritin taiteilla kasvoilleni rauhallisen ilmeen ja lähdin kiipeämään tikapuita ylös.
Astuin varovasti sisään. "Tuota.. minulla on sinulle asiaa", sanoin. Kuulostin säälittävältä omissa korvissanikin. Ääneni oli pelkkä kireä inahdus ja minusta tuntui, etten saanut happea. Hengitin syvään ja astuin askeleen lähemmäs.
"Mitä nyt rakkaani? En rohjennut tulla häiritsemään sinua koska näytit niin uppoutuneelta omiin maailmoihisi", hän sanoi hymyä äänessään. Aistin kuitenkin, että hänkin oli varautunut. Ehkä hän oli osannut odottaa tätä.
"Benjamin, minä tiedän että sinä olet yksi niistä", sain hiiskahdettua. Minusta tuntui, että jalkani saattaisivat pettää altani minä hetkenä hyvänsä. Yritin hengittää rauhallisesti, mutten pystynyt siihen.
"Tietysti sinä tiesit sen. Mutta en minä enää ole, en tietenkään, minähän pelastin sinut! Minä ihan totta rakastan sinua Clary! Kuuntele minua, ole kiltti", hän sanoi tukahtuneella äänellä kasvot vakavina, mutta en tahtonut kuulla enempää. Minun teki mieli käydä hänen kimppuunsa ja kaivaa hänen mollottavat silmänsä ulos niin etteivät ne enää koskaan voineet katsoa minua. Minua totisesti huimasi. Miten olin saattanut olla näin sinisilmäinen? Oliko Janekin mukana tässä? Entä jos Andykin oli? Pystyisinkö enää luottamaan keneenkään?
Hillitsin itseni ja katsoin häntä murhaavasti. "Häivy. Minä en tahdo nähdä sinua enää koskaan. Mene pois", mutisin ääni inhoa täynnä. Miten olin joskus edes voinut kuvitella rakastavani tuota tunteetonta hirviötä.
"Minä olen niin pahoillani.." Pieni omantunnon kouraisu olisi halunnut minun antavan hänelle kaiken anteeksi, kun näin kyyneleen valuvan hänen poskeaan pitkin. Pysyin kuitenkin aloillani.
"En olisi ikinä uskonut kenenkään pystyvän mihinkään tuollaiseen. Mene nyt, ole kiltti. Minä en anna sinulle ikinä anteeksi", kuiskasin hiljaa tukahtuneella äänellä. Sydämeni oli murskana ja olin aivan neuvoton. Olin puristanut käteni niin tiukasti nyrkkiin, että kynteni olivat kaivertaneet kämmeniini pienet haavat, joista tihkui verta sormenpäihini.
"Anteeksi. Kyllähän minä tätä osasin odottaa", hän kuiskasi ja lähti laahustamaan ovea kohti. Käsivarteni koukistui hieman aikeinaan hipaista hänen rannettaan anteeksipyytävästi, mutta laskin sen alas. En pystyisi tähän enää.
Katselin, kuinka hän avasi oven ja lähti. Rintaani puristi ja haukoin henkeäni.
Lysähdin sohvalle tuijottamaan kohtaa, jossa Benjamin oli vielä hetki sitten seisonut. Minulla oli käsittämättömän petetty olo. Olin minä jotakin aavistanut jo ennen häitä, se erikoinen tunne kun katsoin häntä silmiin kummitteli mielessäni. Rutistin sohvan reunaa aivan kuin sekin voisi äkkiä vain kadota altani. Kyyneleet virtasivat vuolaana poskillani ja saivat näkökenttäni sumenemaan.
Hetken kuluttua nousin ylös ja päätin lähteä uimaan. Minun teki mieli päästä jäätävän kylmään veteen huuhtomaan kasvojani.
Ulkona oli vain muutama aste pakkasta. Upotin jalkani hyiseen veteen ja kävelin hitaasti syvemmälle. Pienet vesikasvit kutittelivat varpaideni välejä.
Ajattelin Andya. Hän tulisi ihan pian takaisin ja kysyisi mihin Benjamin on lähtenyt. Tiesikö hän? Miksei hän ollut sanonut mitään? Sillä hetkellä tuntui, että vihasin häntäkin. Entä jos Andykin oli juonessa mukana? En edes tiedä kauanko ehdin olla vedessä, kun kuulin karmaisevan huudon talon sisältä.
Käännyin pelästyneenä kohti mökkiä ja rämmin äkkiä rantaan.
"En olisi ikinä uskonut kenenkään pystyvän mihinkään tuollaiseen. Mene nyt, ole kiltti. Minä en anna sinulle ikinä anteeksi", kuiskasin hiljaa tukahtuneella äänellä. Sydämeni oli murskana ja olin aivan neuvoton. Olin puristanut käteni niin tiukasti nyrkkiin, että kynteni olivat kaivertaneet kämmeniini pienet haavat, joista tihkui verta sormenpäihini.
"Anteeksi. Kyllähän minä tätä osasin odottaa", hän kuiskasi ja lähti laahustamaan ovea kohti. Käsivarteni koukistui hieman aikeinaan hipaista hänen rannettaan anteeksipyytävästi, mutta laskin sen alas. En pystyisi tähän enää.
Katselin, kuinka hän avasi oven ja lähti. Rintaani puristi ja haukoin henkeäni.
Lysähdin sohvalle tuijottamaan kohtaa, jossa Benjamin oli vielä hetki sitten seisonut. Minulla oli käsittämättömän petetty olo. Olin minä jotakin aavistanut jo ennen häitä, se erikoinen tunne kun katsoin häntä silmiin kummitteli mielessäni. Rutistin sohvan reunaa aivan kuin sekin voisi äkkiä vain kadota altani. Kyyneleet virtasivat vuolaana poskillani ja saivat näkökenttäni sumenemaan.
Hetken kuluttua nousin ylös ja päätin lähteä uimaan. Minun teki mieli päästä jäätävän kylmään veteen huuhtomaan kasvojani.
Ulkona oli vain muutama aste pakkasta. Upotin jalkani hyiseen veteen ja kävelin hitaasti syvemmälle. Pienet vesikasvit kutittelivat varpaideni välejä.
Ajattelin Andya. Hän tulisi ihan pian takaisin ja kysyisi mihin Benjamin on lähtenyt. Tiesikö hän? Miksei hän ollut sanonut mitään? Sillä hetkellä tuntui, että vihasin häntäkin. Entä jos Andykin oli juonessa mukana? En edes tiedä kauanko ehdin olla vedessä, kun kuulin karmaisevan huudon talon sisältä.
Käännyin pelästyneenä kohti mökkiä ja rämmin äkkiä rantaan.
******
Tää oli vähän lyhkäsempi tällä kertaa. Vaihdoin fonttikokoo koska se tuntu jotenkin isolta se aikasempi. Kertokaapa vain mitä vain :)
Jeee jatkoit! :D jätitpä jännään kohtaan, kukahan sielä talossa on? :o
VastaaPoistaja raukka benjamin ;(
Mutta hyvä osa ja kiva ku jatkoit! :D
Khihii muakin jännittää :'D Se selvinnee
PoistaEI Andysta ja Clarysta EI SAA TULLA PARIA >:C
VastaaPoistamutta juu, tosi hyvä osa! Tosi kivat kuvat ja teksti mitä nautunnollisinta lukea ♥
Eihän sitä tiedä, ei niistä välttämättä tuukkaan :P Kiitoksia kauhiasti <3
PoistaTosi hyvä osa, vaikkakin lyhyt :3 Ei tälläset lyhyet osat haittaa yhtään aina välillä (ja varsinkin kun ite alan olla väsynyt enkä ees jaksiaisi lukea kauhean pitkää osaa).
VastaaPoistaTuli kyllä sääliksi Benkkua :c Yäääääh. Mutta Clary teki varmasti oikein, vaikka se pahalta siitä varmasti tuntui. Tuli vaan mieleen että Benkku kostaa eron Andylle tai jotain (vaikka en kyllä usko...). En osaa ajatella Clarya Andyn kanssa vaikka se onkin aika todennäköistä että niin tapahtuu :D
Ja muuten, sanoit joskus jossain mulle kun harmitteli etten saa tekstiä ulos, että sä otat lonkeron ja sitten alkaa teksti sujumaan jos ei muuten. No mulla on melkeen sama mutta juon teetä/kuumaa kaakaota/kokista (koska olen absolutisti enkä ikinä koskaan aio koskea päihteisiin), ja nekin kyllä auttaa :D Tekstiä tulee paljon paljon paremmin kun saa samalla jotan juotavaa. :D
Joo tää oli tämmöstä hei mun pitäis lukee fysiikankokeeseen joka on huomenna mutta avataan nyt kumminkin simssi ja otetaan kuvat ja kirjotetaan tarina ettei vaan tarttis avata sitä kirjaa.... Hyi mua :(
PoistaNiin mullakin, Benkkuliini on kumminkin mun lempparityyppejä <3 Niinpä. Olihan se aika kelju temppu kuitenkin. En tiedä tuleeko niistä paria, en oo suunnitellu vielä yhtään miten jatkaisin xD
Hyvä asenne, en mäkään paljon juo, sillon tällön hiukan. Se on kyl totta että kun syö ja juo niin tekstiä tulee paremmin :) Teetä sitten vaan kannu tolkulla niin johan juttu luistaa :P
Hyvä, että heitti Benjaminin pelolle!! Mutta voi mitä siellä talossa oikein on tapahtunut kun Clary on uimassa? Toivottavasti Andylle ei ole tapahtunut mitään. Innolla ja jännityksellä odotan jatkoa.
VastaaPoistaMäkin odotan innolla et pääsisin taas kirjotteleen, se on oikeestaan melko hauskaa touhua :) Ei sitä tiedä mitä sielä on käyny :O
PoistaLoistava osa taas, lyhyt ja ytimekäs! Osaat kirjottaa niin sujuvasti, tai niinku vaikka noi tunteiden kuvailut on sellasia että niihin voi samaistua helposti tai niistä tulee sellanen tunnelma, vaikee selittää :D tykkään tosi paljon sun kirjotustyylistä, lavastuksista (vai mitä noi nyt onkaan, noi rakennukset yms. kuitenki) ja kaikki hahmot on myös mielenkiintosia ja persoonallisia :) jatkoa odotellessa!
VastaaPoistaIhana kommentti, kiitos kauheesti :') Tulin niin iloseks kun luin tän. Kiitos, kiitos ja kiitos ja kummarrus. :3
PoistaVoi ei, en halua sääliä Benjaminia mutta tällasissa tilanteissa mulle tulee aina ihan kamala olo vaikka se toinen olisi tehnyt mitä! Mä en kyllä edes tykkää Benjaminista kamalasti, mut mulla on kyllä sellanen tunne että siitä kuullaan vielä...
VastaaPoistaClary-raukka. Ymmärrän kyllä, miltä siitä tuntuu, kun se olisi halunnut vain pystyä antamaan Benjaminille anteeksi. Hyvä silti, ettei se tehnyt sitä, koska mun mielestä Benjamin ei ansaitse anteeksiantoa ainakaan näin nopeasti >:c
Mulle tuli nyt sellanen olo, että Benjamin sekosi ja päätti, että kun hän ei kerran voi saada anteeksi niin palaa sitten samalla järjestöön :D Toisaalta, tuskin ne ottaisi petturia enää takaisin voimiinsa. Joka tapauksessa, kun sisältä kuului huutoa, mulle tuli vain mieleen että Benjamin olisi tehnyt Andylle jotakin tai jotain ;_; Ei, en halua! :c Andy on mun lempihahmo! Tai sitten järjestö on löytänyt ne ja Benjamin olikin vielä jäänyt taloon ja nyt ne teki sille jotain. Iik, en tiedä! :D
Tykkäsin tästä(kin) osasta tosi paljon, kaikessa lyhykäisyydessään c: Toivottavasti Clary ei pura vihaansa Andyyn :c
Ja tähän perään on hyvä ilmoittaa Flynnien uudesta osasta :D
PoistaTervetuloa lukemaan>
http://lcflynn.blogspot.fi/2014/09/osa-37-niin-yksin.html
Joo kyllä se ansaitsikin hiukan läksytystä kun teki niin julman tempun :( Aika mielenkiintonen ajatus kyllä että Benjamin sekoo ja tekee kaikkee kauheeta. Sehän on vähän outo tyyppi kyllä. Mutta katsotaan. Ihana kommentti, kiitos siitä :) Anteeks etten aiemmin kerenny vastaamaan, nytkin mulla särkee päätä kauheesti eikä ajatus kulje sen takia mutta kiitos jälleen <3
PoistaJa kiva kun ilmotit, täytyypäs lukasta se :)