Osa 5. Andy

"No, mitenkäs sinulla ja upealla rakastetullasi sujuu", Naomi tiedusteli minulta innokkaasti. 

En ollut nähnyt Tamaraa ja Naomia aikoihin, minusta oli varmaankin tulossa yksi niistä inhottavista tyttöystävistä jotka unohtavat kaverinsa tuoreen sulhon huumassa.

"Ihanasti, Benjamin on niin täydellinen."

"Mutta arvatkaas mitä! Andy on minuun ihastunut!"

"Öh.. oletko sinä aivan sokea? Kaikkihan sen tietävät."

"Näköjään kaikki muut paitsi Clary. Uskomatonta, senhän näkee kilometrien päähän! Hän on tuijottanut sinua kuin jotain herkkupalaa koko sen ajan kun olemme tunteneet", Naomi ilkkui.

"Eipäs, me olemme olleet vain ystäviä. Hänen päässään vinksahti jokin kun aloin seurustella Benjaminin kanssa!"

"Niin varmaan. Usko pois, Andy on aina pitänyt sinua varmana nakkina. Miksi hän muuten olisi pysytellyt sinkkuna niin kauan? Sillä miehellä todellakin olisi vientiä", Tamara sanoi innottomasti.

"Äh, mikä teitä vaivaa! Miksei kukaan ole sanonut minulle mitään!" huudahdin järkyttyneenä.

"Koska kaikki on aina ollut niin ilmiselvää, senkin hölmö. Emmehän me tienneet sinun olevan tämän joukon älykääpiö."

Kylmät väreet hiipivät selkärankaani pitkin. Oliko se totta? En ollut ikinä ajatellut Andya siinä mielessä. Olihan hän komea ja hauskakin, mutta pidin hänestä kuin veljestä. Yllättäen tunsin pienen lämmön läikähtävän rinnassani.

Illalla saanut unta. Tuijotin ikkunasta ulos mitään näkemättä.

Miksi Andyn täytyy olla juuri minuun rakastunut, pohdin alakuloisesti. En halunnut menettää häntä. Enhän minä mitenkään voinut olla hänen ystävänsä enää. Se tuntuisi niin omituiselta.. Minua alkoi naurattaa kun muistelin hetkeä, jolloin hän kertoi olevansa minuun rakastunut. Se kaikki oli niin koomista.

Ehkä me saisimme kaiken selvitettyä.

Ehkä hän oli vain humalassa, eikä edes tarkoittanut sitä. Kurkkuuni nousi pala, kun mietin sitä vaihtoehtoa. Kehoni reaktiot todella hämmensivät minua joskus.

Seuraavana iltana kävimme Benjaminin kanssa kävelyllä.

"Lähdetäänkö kohta sinun kämpillesi? Täällä on kauhean kylmä", hän sanoi lempeästi hymyillen. Hän oli ollut minulle ihana koko päivän, mutta jokin sai minut olemaan hieman varuillani hänen seurassaan.

"Tai ainakin minä haluaisin kanssasi petiin lepäilemään", hän sanoi matalalla äänellä. Se kuulosti melkein irstaalta.

"Mennään vaan. Onhan täällä hiukan viileää", vastasin. Ikään kuin minuun kylmä ilma vaikuttaisi mitenkään, ihoni ei noussut edes kananlihalle vaikka olisi kuinka paljon pakkasta.

Mikäköhän minua vaivaa? mietin synkästi. Tuntui, että joku puristi sydäntäni aina kun katsoin Benjaminiin. Ihan kuin tekisin jotain väärää.

Sen täytyy johtua tunne-elämäni sekavuudesta, päätin ja yritin saada mieleni ja kehoni rauhoittumaan.

Tunteideni sekamelska oli valvottanut minua koko yön. En ollut vieläkään päättänyt, mitä ajattelen Andysta.

"Äh, ei tästä tule mitään", mutisin vihaisesti. Vatsaani väänsi, olin varmaan syönyt liikaa jäätelöä. Yhtäkkiä havahduin portailtani kuuluviin askeliin. Sitten kuului kamalaa kolinaa, aivan kuin jokin olisi kierinyt portaita alas. Siitä alkoi valtava kirosanojen ryöppy. Andy.

Hän sai ilmeisesti koottua itsensä ja avasi oveni ennen kuin ehdin itse eteiseen. Sitten hän lensi rähmälleen lattialle.

Hän kompuroi ylös ja minä pudistin päätäni. "Mitä ihmettä sinä olet oikein ottanut?" kysyin järkyttyneenä. Ei hän yleensä kännipäissään minun kotiini rymistänyt.

"Ah Clary, elämäni valo!" hän huudahti ja kompastui halaamaan minua. Meinasin yökätä jäätelöni ulos, niin vahvasti hän löyhkäsi viinalta.

"Mikä sinua vaivaa? Ja mitä sinä täällä teet?" takeltelin. Olin todella hämmentynyt. Näin viimeksi Andyn pari viikkoa sitten kun hän tunnusti minulle rakkautensa. Sen jälkeen olin vältellyt häntä hieman liiankin tehokkaasti.

"Sinä olet kauniimpi kuin muistinkaan", hän sanoi.

"Tulin vaan ilmoittamaan, että sinun täytyy jättää se Benjamin!"

"Sillä minä olen sinulle paljon parempi pedin lämmittäjä senkin höpönassu!" hän melkein huusi. Pelästyin hieman hullunkiiltoa hänen silmissään.

"Voi Andy." Minua alkoi väkisinkin naurattaa. Hän kaatui uudestaan maahan ja alkoi kuorsata.

Katsoin parhaaksi kantaa hänet minun petiini nukkumaan.

Kieltämättä minusta oli kiehtovaa olla kahden miehen ihailun kohteena.

Andy näytti niin suloiselta maatessaan ilman hattua, jonka olin epäillyt jo syövyttävän hänen päälakensa hiukset pois.

Sisälläni läikähti taas.

Olenko minä muka ihastunut Andyyn?

****

Tää oli nyt vähän lyhkäsempi ja vähän tämmönen väliosa :D