torstai 17. heinäkuuta 2014

Osa 6. Tahdon


Kirpeä pakkastuuli nipisteli poskiani, kun kävelin hitaasti kohti Malaihan upeinta juhlataloa.


Jane oli menossa naimisiin.


Hitto vie kun Benjamin ei päässyt mukaan, ajattelin ahdistuneena. Tuntui hölmöltä mennä juhliin ilman häntä. Toisaalta en kyllä edes tiennyt halusinko häntä mukaan. Kävelin hitaasti sisään ja etsin itselleni paikan takarivistä.


Ehdin hädin tuskin istua alas, kun häämarssi alkoi jo soida.


Henry hymyili idioottimaista hymyään ja minulta pääsi pieni tirskahdus. Hänen takanaan seisoi tuomari, joka hoiti vihkitoimituksen.


Annoin katseeni kiertää yleisöä, kun tuomari piti imelää puhetta rakastavaisten ensikohtaamisesta. 


Sydämeni hyppäsi melkein korviin, kun näin Maryn seisovan vasemmassa kulmassa. Hänen vieressään seisoi hieman Copeliaa muistuttava nainen, mutta en voinut olla varma.



"En vieläkään tajua, kuinka Henry otti Janen puolisokseen.. Tai siis Lily olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Ainakin se on kauniimpi ja rikkaampi", kuulin oikealla puolella seisovan blondin supattavan. "Minä kuulin, että Janella ja Henryllä on menossa jokin ihmeen projekti ja sen takia ne päätyivät yhteen..", toinen vastasi. 

"Mikä projekti?" vaaleampi kysyi.
"Hiljaa nyt neidit!" heidän takanaan oleva vanhempi rouva hyssytti ärtyneen kuuloisesti.


"Tahdon", kuulin Henryn sanovan ääni sortuen. Käänsin katseeni juuri parahiksi nähdäkseni, kuinka hän pujotti sormuksen Janen vasempaan nimettömään.




Jane näytti niin onnelliselta ja kauniilta.




"Julistan teidät nyt aviopariksi."




Annoin periksi itselleni ja puhkesin liikuttuneeseen nyyhkytykseen.




"Clary, jäisit nyt! Se merkkaisi minulle todella paljon!" Jane suostutteli. Hänen äitinsä oli alun perin luvannut jäädä siivoamaan hääpaikkaa, mutta monen sattuman kautta hän oli päätynyt pöydän alle sammuneena.




"Mutta sittenhän minä en välttämättä ehdi jatkoille!" huudahdin sarkastiseen sävyyn. Olin hieman loukkaantunut, koska Jane ei ollut edes pyytänyt minua Maryn, Copelian, Henryn ja hänen parin kaverinsa kanssa juhlimaan Stralightiin.




"Totta kai sinä voit tulla, jos vain ensin hieman edes veisit roskia ulos tai jotain", Jane vastasi päättäväisesti. Hänenkin puheensa sammalsi pahasti.




"No ehkä tämän kerran." Täytyy kyllä sanoa, että minua otti päähän aivan vietävästi. Miten Jane edes kehtasi pyytää minua kärräämään hänen vieraidensa sotkuja pois! Kyllähän minä siitä hommasta suoriutuisin tuossa tuokiossa, mutta tuntui se silti erikoiselta.




Tuijotin ikkunasta ulos. Oli satanut taas lisää lunta. Olin saanut siivottua parissakymmenessä minuutissa koko juhlatalon, mutta jostain syystä en halunnut vielä lähteä. Minulla oli taas todella kummallinen olo.




Se oli enemmänkin aistimus kuin että olisin kuullut mitään, mutta tiesin etten ollut yksin. Tunsin aistieni terävöityvän. Kääntelin katsettani puolelta toiselle, mutta en nähnyt ketään. Paikka oli autio.




Äkkiä tunsin pienen tuulahduksen heilauttavan hiuksiani, mutta en vieläkään nähnyt ketään. Adrenaliini levisi nopeasti suonissani. Kävelin valppaasti kohti ovea.



Sitten, vailla äännähdystäkään, jokin tarttui minua tiukasti vyötäröltä. Se jokin liikkui nopeammin kuin ääni.



Ennen kuin tajusinkaan, kasvoilleni painettiin jotain kosteaa ja imelän tuoksuista. Se alkoi välittömästi puurouttaa ajatuksiani ja tunsin jalkojeni pettävän alta.




Olin jäänyt kiinni.





  *****

Tässä nyt meni aika kauan, koska se mun mies sai aivoverenvuoron kun olin viimeks aikeissa alkaa kirjottaan tätä. Onneks se kuntoutu siitä ihan täysin eikä jääny muuta kun karmiva muisto vain. 

No sitten mun piti alkaa kirjottaan tätä, mutta tajusin että ton hääpaikan katto oli ihan kauhee ja mun oli pakko vaihtaa se ja kuvata koko kohtaus uusiks :D Meni kyllä vähän hermo ja jaksamus ja siks siitä tuli ihan kauheen paljon lyhkäsempi kun alunperin olin ajatellu.

Tätä osaa en muutenkaan tykänny tehdä koska mun teki koko ajan jo mieli tehä seuraavaa osaa :D Siinä saattaa hetki mennä ennenkun se tulee ulos koska täytyy toteuttaa yks aika isohko rakennusprojektilavastushommeli ja mulla on muutenkin ihan kauheen kiire kesätöiden takia.

No mut joo ehkä en tarinoi enempää, ihanaa jos jaksoit lukee <3











9 kommenttia:

  1. Hui, onneksi sun mies on nyt täysin kunnossa! Mulle tuli kylmät väreet kun luin tota "mun mies sai aivoverenvuodon", varmasti ihan kamala huoli ja miettiminen että miten hän siitä selviää :o

    Luulin jakson nimestä että Clary menee naimisiin ja huudahdin ääneen "ET KYLLÄ MEE BENKUN KANSSA NAIMISIIN!!!!" Tää oli tosi jännä, vaikka aika lyhyt. Mutta kuten sanoin, jännä :o On kyllä vähän vaikeaa yrittää tehdä YKSI kohtaus ja sitten jättää se toiseen kohtaukseen niin että jaksosta ei tulisi ihan uberrlyhyttä (tiiän koska mun uusin osa on myös tälläinen mini). Kukahan toi oli joka kaappasi Claryn? Eka tuli mieleen Benjamin mutta en oo varma. Ja hyi toi viimeinen kuva on karmiva D:

    Kiva kun oot panostanut tähän jaksoon kunnolla, jos kerran oot ton katon joutunu tehdä uudestaan. Itelläni ei ikinä hermot kestäis :D Ja mun on pitäny kysyy tätä aika kauan; käytätkö HQ-modia? Koska sun kuvat on ihan älyttömän hyvälaatuisia ja en oikein jaksa uskoa että Simsin grafiikat pystyis tollasiin :o Mutta jos et käytä niin oot varmaan muokannut kuvia jotenkin parempilaatusemmiks? Koska muuta en keksi :D

    Ja hei, vaikka tarinatopassa ja tarinakeskustelutopassa Radolassa harmittelinkin ettei Sininen Ruusu jatku, niin kyllä se atkuu, oli väärinkäsitys pelin kanssa :D Joten jos löydät aikaa niin http://vanirew.blogspot.fi/2014/07/4-paljastus.html :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Olin kyllä ihan paniikissa koska aivoverenvuoto voi olla tosi vakava sairaus, siihen voi kuolla taikka vammautua loppuiäkseen jos oikein pahasti käy. Onneks se kuitenkin selvis ja vielä ilman mitään jälkitiloja <3 Oon niin onnellinen.

      Hahahaa :D Joo tästä piti tulla aika paljonkin pidempi mutta kun se katto oli ihan pakko vaihtaa. Meni sit niin hermot etten jaksanu ottaa kun pari kuvaa ja yllätys yllätys niissä ei ees näy se uus katto ja kaikissa vanhoissa kuvissa näkyy :D Kyllä se jossain vaiheessa selviää ;)

      En käytä, se varmaan jumittais pelin ihan täysin. Tai niin mä ainakin luulen. Mä muokkaan kuvat aina Gimpillä, se on ihan älyttömän helppo ilmaseks ohjelmas :D Ennenku aloin tekeen tätä tarinaa niin en ollu koskaan edes käyttäny mitään kuvanmuokkausohjelmaa mut tulipahan jotain perusjuttuja samalla opeteltua. Sun kuvat on kyllä mun mielestä terävempiä kun mun, oon kans miettiny et käytätkö sitä HQ:ta vai muokkaatko niistä niin upeita :o

      Ihanaa että se jatkuu, käyn ihan heti kattomassa pian jahka kerkeen mut nyt täytyis jo juosta bussiin etten myöhästy töistä :D

      Poista
  2. Jes, uusi osa, tätä on odotettu! :) ja ihanaa kuulla että sun mies on kunnossa, kun noi aivoverenvuodot voi olla tosi vaarallisia D:

    Ja samaa sanon kuin Jennikin että on mahtavaa miten jaksat aina panostaa kuviin niin paljon, tässäkin tapauksessa moni olis varmaan jättänyt katon vaihtamatta. Tosi mielenkiintonen ja hyvin toteutettu tarina, ei voi muuta kuin ihailla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kyllä täällä talossa on ihan kauheessa paniikissa oltukin :O

      Ihanaa kiitos paljon! :)

      Poista
  3. Todella hyvä osa taas! Todella jännittävään kohtaan lopetit osan! Jane on varmasti jotenkin tuon lopun kanssa jotenkin tekemisissä? Ei tuossa siivousjutussa muuten mitään järkeä ole, pyytää nyt "vierasta" siivoamaan eikä kutsu edes jatkoille.
    Kaikki kuvat oli taas tosi taidokkaasti kuvattu.
    En nyt osaa muuta kommentoida, mutta hyvä osa oli. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voinee olla tai sitten ei :P Joo kieltämättä ehkä mut onhan Jane muutenkin vähän tollanen outo blodi :D Kiitos kiitos ja vielä kerran kiitos kun taas täällä käväsit :)

      Poista
  4. Pakko kommentoida.. :) löysin tämän puoliksi vahongossa kun selasin lc fazereiden linkkilistaa.. Yksi sana; koukutuin! Huomasin yhtäkkiä lukeneeni kaikki osat ja janoan lisää! Todella harkiten suunnitellut kohtaukset, taidokkaasti kirjoitettua tekstiä ja sitten tuo kuvien muokkaus.. Vau! En itse olegimpillä koskaan oikeasti kokeillut ensiyrittämisen jälkeen muokata kuvia vaan päätynyt Picasaan... Taitaa olla toisen mahdollisuuden aika kerta noin laadukkaasti pystyy sillä muokata! Ehdottomasti jään seuraamaan tätä tarinaa! Pian lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei ihanaa :') Kiitoksia kehuista. Tuntuu että nää pari viimestä osaa on ollu vähän hätäsempiä kun aiemmat osat mut tosi kiva kuulla et tykkäsit :) Mä en oo koskaan kokeillu edes Picasaa, voihan se olla et se on parempi. Ihanaa saada seurailija! Jee koitan tehä seuraavan osan niin pian kun kerkiän :)

      Poista
  5. Muuten tykkään tarinasta ovasti mutta välillä hahmojen puhe on outoa ja lauseet väärin muotoiltuja. Muuten tykkään tästä kovasti :)

    VastaaPoista